Yksityistunneilla Villilässä -Kaksin on meille kaunehimpi

Ensimmäisen kerran heräsin Villilän palveluihin nähdessäni ilmoituksen heinäkuisesta vesityökurssista. Mikäs sen hienompaa, ajattelin. Annetaan paikalle mahdollisuus.

Vuoden vanha Lila kyytiin ja kurssille. Pari päivää sujuivat opillisesti hyvin, mutta nuoren koiran pää kiehui kuin puurokattila. Sen pieni polla ei kestänyt, että muut tekevät töitä ja se itse seuraa vierestä.

Derby oli tulossa ja Helin koulutustyyli tuntui sopivan meille. Niinpä ilmoitin koirani derbykurssille. Taas siellä ollessani huomasin, ettei Lilan kantti kestä. Se on vielä niin nuori.

Keskusteltuani asiasta Helin kanssa tulimme siihen tulokseen, että jätän kurssin kesken ja siirryn yksityistunneille. Näin voimme rauhassa edetä koiran mukaan. Itse tarvitsen myös paljon tukea, koska normaali tyylini on huiskia menemään sinne tänne.

Matkaa kotini ja Villilän välillä on sen verran, että katsoin parhaaksi ottaa tunnit kahtena peräkkäisenä päivänä. Yön voin mieluusti viettää vesityökurssilta tutuksi tulleessa Toimintakeskus Koulurannassa, koska se paikka on vain niin super.

Ihana sauna odottaa aina valmiina illan treenien jälkeen, ja löylyjen jälkeen on hyvä istahtaa maittavaan iltapalapöytään. Koulurannan pihasta lähtee hyväpohjainen vanha pururata, jonka kiertäminen on juuri passeli iltalenkki harjoitusten väsyttämälle koiralle. Sitten uni jo maistuukin. Meillä onkin Lilan kanssa jo ”oma huone”, joka meitä odottaa aina valmiina.

Aamulla pulahdan virkistävään Kutemajärveen ja syön hotellitasoisen aamupalan. Kamat kasaan, heipat herttaiselle isäntäväelle, koira autoon ja nopea hurautus Villilään. Aamutreenit voivat alkaa.

On mukava jatkaa harjoituksia siitä, mihin edellispäivänä jäätiin. Koirastakin huomaa, että toisena päivänä päästään tehokkaammin kiinni ytimeen, kun ensimmäisen treenin jälkeen suunnitelma on luotu valmiiksi. Haluan varmistaa, että nuori koirani etenee juuri sille sopivalla tahdilla, joten voimme aina tehdä sitä, mitä Lila tarvitsee, ei sitä, mitä muut tarvitsevat.

Itse pidän myös siitä, että yksityistunnilla on enemmän aikaa analyyseille ja pohdinnoille. Ryhmäkoulutuksissakin voi kysellä, mutta ei ole mieltä jäädä tekemään syvempiä mietintöjä, koska se on kaikki pois muiden treeniajasta.

Yksärillä Heli on koko ajan valvomassa tekemisiäni, ja koska olen ostanut ajan vain ja ainoastaan itselleni, voimme vaikka keskustella koko tunnin eri tavoista toimia tai muuttaa suunnitelmaa vauhdissa, jos tuntuu, että Lila sitä tarvitsee.

Lila on kehittynyt (ohjaajasta puhumattakaan) huimaa vauhtia Helin koulutuksissa, ja haasteita ratkotaan yksi kerrallaan. Tuntuu, että saan joka kerta otettua ison harppauksen eteenpäin, ja Lilasta huomaa, miten se rakastaa Villilää ja Heliä.

Pidän myös Helin tavasta kouluttaa. Hän on tarkka ja vaativa, mutta rakentavalla tavalla. Jokainen harjoitus rakennetaan siten, että koiralla on mahdollisuus onnistua. Näin myös ohjaajana opin oikeita toimintatapoja.

Tiedän, että ryhmätreenit odottavat meitä jossain vaiheessa, mutta uskon myös siihen, että tulen aina ottamaan yksityistunnin silloin tällöin, kun tuntuu, että haluan skarpata menoamme.

Ja hei, seuraava aktiiviloma sekä Villilässä että Koulurannassa on jo soittamista vaille varattu. Uimaan en kyllä enää mene, mutta rantasaunaa on jo ikävä. Parasta kaikessa on kuitenkin se, kun pääsee seuraamaan oman, taitavan koiransa kehittymistä ihan aitiopaikalta – jos malttaa itse olla söheltämättä liikaa.

Henna Siponen ja Lila