Koirien kanssa Englantiin -matkalla. Osa 2

Automatka Pohjois-Saksan halki sujui onneksi ongelmitta. Laivasta lähteissä odotimme tunnin, ennen kuin automatka saattoi alkaa. Yövyimme Osnabrückin jälkeen pienessä kodikkaassa Bismarckhöhe-hotellissa  Tecklenburgissa. Onneksi hotellin parkkipaikan vieressä oli koirille sopiva ulkoilualue, jossa ne saivat nuuskutella onnellisesti matkan jälkeen ja aamulla ennen autoilun jatkumista. Koirat viettivät yön autossamme tilavissa tutuissa häkeissään. Ja me tilavassa hotellihuoneessa. Matka jatkui kohti Hook of Hollandia aamuvarhaisella n. 4,5 tunnin yöunien jälkeen.

Lähdimme ajoissa liikkeelle, koska tiesimme, että edessämme olisi Saksan ja Alankomaiden aamuruuhkia. Pääsimme hyvissä ajoin lähelle satamaa, ja mäkkärin ympäristössä ulkoilutimme koirat ennen laivamatkaa Englantiin. Koirat olivatkin innostuneita, sillä pienissä kanaaleissa uiskenteli silkkiuikkuja ja nokikanoja. Uimaan ei sentään koiria laskettu!

Nyt istun laivan hytissä kohti Harwichia. Meri on tyyni. Välillä Hook of Holland – Harwich koiramme voisivat tulla hyttiin, olla laivan kenneltiloissa tai olla autossa laivamatkan ajan. Päädyimme siihen, että koirat lepäävät matkan, n. 6 tuntia, autossa. Rajamuodollisuudet menivät hyvin. Tällä kertaa sain lukea itse koirien mikrosirut niiden köllötellessä portilla autossamme. Saimme käydä n. kahden tunnin laivassa oleskelun jälkeen tarkistamassa koirat, ja heillä oli kaikki hyvin .

Muuten -laivan kenneltilat näyttivät kuvissa hienoille. Laiva on melko uusi, Stena Linen Britannica. Laivan kenneltiloista on mm. kameravalvonta hyttiin. Kenneltilojen käyttö on kuitenkin pienoinen riski esimerkiksi meille: jos samaan tilaan sattuisi sairas koira, olisi meidän reissumme koulutuksien suhteen käytännössä pilalla. Siksi päädyimme, että koirat ovat tämän päivämatkan autossa. Tällä laivalla olisi mahdollista matkustaa myös ilman hyttiä, mutta lyhyiden yöunien jälkeen olin tyytyväinen siihen, että pääsimme lepäämään hyttiin laivamatkan ajaksi. Hytti maksoi muutaman kympin lisää.

Harwichiin saavumme illalla kahdeksan aikaan. Saa nähdä, onko Englannin tulli kiinnostunut koiristamme. Laivaan tullessa ennen rajamuodollisuuksia täytin netissä lomakkeen, missä ilmoitettiin koirien kutsumanimet, EU-passin ja mikrosirun numerot, ja sirut ja passit siis tarkistettiin ennen laivaan nousua. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut mennä erikseen lähtöselvitykseeen terminaaliin koirien kanssa, mikä säästi aikaa ja vaivaa. Näin oli viime vuonna, kun matkustimme samalla yhtiöllä Hollannista Englantiin. Silloin emme ehkä ymmärtäneet täyttää lomakkeita ennen auton check in -tapahtumaa satamassa. Näiden tietojen täydennyksen varaukseemme muistamme siis jatkossa aina tehdä etukäteen!

Nyt lopuksi voin vähän kehua koiriamme! On aivan ihana matkustaa reippaiden koirien kanssa, jotka ovat kuin kotonaan kaikkialla, minne menemme: laivan käytävillä tulee erilaisia ihmisiä vastaan, lapsia, toisia koiria ja niin edelleen. Tarpeet tehdään reippaasti missä vaan. Ollaan uteliaita uusia asioita kohtaan. Ollaan rauhassa ja hiljaa autossa tai laivan hytissä. Kuljetaan kaikilla pinnoilla.

Karma. Tämä yksivuotias reipas pikkumies, on kyllä aika pakkaus monessakin suhteessa. Siinä on jotain sellaista ”perinteistä labradoria”: sitä voisin kuvailla sanoin ”reipas ote kaikkeen”. Välillä tämä asenne haastaa minua ohjaajana, kun ihan kaikki pitäisi tutkia. Karmalla on erityinen kyky lukea erittäin tarkasti eleitä ja matkia kaikkea, mitä teen. Tästä on kyllä hyötyä koulutusta ajatellen, mutta joskus on ”hieman rasittavaa”, kun sen esimerkiksi pitäisi koskea heti kaikkeen, mitä minä kosken tai vaikkapa ainoastaan ajattelen koskevani -ja en edes usko, että se itsekään ehtii ajatella kaikkea -se vaan spontaanisti toimii näin. Saapa nähdä, mitä kaikkea tämä yhteinen taipaleemme meille vastaan tuokaan. Uskon, että kaikkea yllättävääkin voi tapahtua!